perjantai 16. tammikuuta 2015

Lomautus - onnenpotkuko?

Haluaisin pystyä kuntoilemaan kuutena päivänä viikossa vähintään 25 minuuttia päivässä. Sen tavoitteen olen itse mielessä itselleni asettanut. Joskus se on haastavaa mutta yleensä siinä onnistun. Joskus se tarkoittaa, että joudun urheilemaan mielestäni vähän epäinhimillisiin kellonaikoihin (lasketaanko kello viisi aamulla tai kymmenen illalla edes sellaisiksi?) ja joskus joudun olemaan hieman kekseliäs (kun lapset kiipeilee kiipeilytelineillä, voi hyvin tehdä kuntopiiriä leikkipuiston reunalla), mutta yleensä onnistun tavoitteessani.

Vielä viime vuoden loppuun asti olin täysipäiväisesti töissä. Tulin töistä kotiin viiden maissa, siihen samaan syssyyn oli sitten äkkiä laitettava ruoka ja vaihdettava kuulumisia. Lapset kiukuttelivat pitkän hoitopäivän jälkeen ja koululaiset joutuivat viettämään iltapäivät yksin. Loppuilta menikin sitten lasten harrastuksissa, omissa vapaaehtoistöissä järjestöhommissa ja jossain siellä välissä kuntoilin. Arkipäivää varmasti monessa perheessä. Pystyin siihen, mutta hankalaa se oli ja välillä vähän raskastakin. Jostain oli aina välillä luovuttava. 


Vuoden alusta sain tavallaan lottovoiton. Ajallisesti ja hyvinvoinnin kannalta, en rahallisesti. Minut osa-aikaistettiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ensin harmittelin asiaa mutta onneksi vain sekunnin silmänräpäyksen. Sitten tajusin, että osa-aikaisuus tarkoittaa enemmän vapaa-aikaa = enemmän aikaa lapsille ja perheelle ja enemmän aikaa kuntoiluun.

 Nykyään liikuntaharrastukseen ei tarvitse enää etsimällä etsiä aikaa. Eilenkin hain ekaluokkalaiset koulusta ja nousin kuntopyörän selkään. Siinä samalla tytöt otti välipalaa, tekivät läksyjä mutta minä olin siinä läsnä ja apuna tarvittaessa. Tunti kuntoilua, pikasuihku, pienten haku hoidosta ja ruoanlaittoon. Klo 16.30 mennessä olimme jo koko perhe syöneet ja ilta oli vasta aluillaan. Tästä näkökulmasta se hieman pienempi summa palkkanauhassa ei harmita tipan tippaa. Pitäisiköhän jopa lähettää kiitoskortti työnantajalle? :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti