maanantai 2. toukokuuta 2016

Paluu treenien pariin - polkuilua Kainuun keväässä

Hampurin maratonista on nyt pari viikkoa ja se aika on mennyt aika lailla lepäillessä ja palautuessa. Usein sanotaan, että juoksukisoista palautumiseen tarvitaan päivinä puolet kisan kilometrimääristä (eli 42km, 21pv palautumisaika). Vaikka olo tuntuu usein aiemmin jo hyvältä ja jalat juoksukuntoisilta, maratonilla lihaksiin tulleet pienet vauriot tarvitsevat parantuakseen aikaa. Niinpä kuntoilijamaratoonarin onkin hyvä välttää juoksun iskutusta ja kovempaa treenaamista ainakin parisen viikkoa. 

Kävelylenkkejä ja kevyttä hölkkää olen usein jo viikko maratonin jälkeen tehnyt mutta nyt iski viisi päivää maratonin jälkeen vielä sen verran paha flunssa, että nekin jäivät tekemättä. Eipä sen puoleen, lepoa pitkän kisan jälkeen tarvitsee myös mieli. Nyt ei sinänsä iskenyt se tavoitteen saavuttamisen jälkeinen maraton blues tai juoksijan PMS (=Post Marathon Syndrom) mutta kyllä sitä silti joka tapauksessa hetken jonkinlaista lepoa kaipaa, sillä maratonia edeltävät viikot menevät niin suunnitelmallisesti ja tiiviisti treenien parissa. 

Flunssan helpotettua oli kuitenkin jo pakko päästä vähän reippailemaan ja raittiiseen ulkoilmaan. Jotta jalat tosiaan saavat vielä hieman iskutuksesta lepoa, päätin käydä hölkkäilemässä pienen lenkin Kivesvaaran retkeilyalueella - pehmeillä poluilla ja metsäautoteillä. Ja siellähän se mielikin lepää - ainakin näissä kainuulaisissa maisemissa!

Kivesvaara on yksi lempipaikoistani tässä lähistöllä. Vaikka en olekaan Kainuusta alkujani kotoisin, vaaran päältä aukeaa sellainen maisema, että sitä voisin kutsua sielunmaisemakseni. Täällä sielu lepää. Ei sitä tunnetta edes pysty sanoin kuvailemaan, mutta tuolla seisoessa väkisin ymmärtää Kainuun maakuntalaulun sanat ja vaarojen tuoman vapauden.



Retkeilyalueen (valittu vuoden Retkipaikaksi 2014) hyvin merkatuilla reiteillä ei ole eksymisvaaraa mutta Kainuun kevät tarjoaa polkujuoksijalle näin huhtikuussa vielä useita toisenlaisia haasteita: välillä mentiin pitkät pätkät lumihangessa, välillä mudassa ja välillä vesilammikoissa. Ja ei tarvinne mainita, että vaaranrinteitä noustessa tulee hyvä mäkitreeni. 

Mutta kivaa oli, kuten aina luonnon helmassa. Ja nuo mahtavat maisemat! Kivesvaarasta olenkin blogannut jo aiemmin kun kävin juoksemassa viime kesänä näissä maisemissa Kivesvaara Uphill Run -kisan., tämä on varsinkin nousumetrejä halajavan polkujuoksijan mekka.





Vappuaatoksi suunnittelin hieman pidemmän lenkin. Pitkät lenkit ajoitan yleisesti aamuihin, jotta ne häiritsevät perheen yhteistä aikaa mahdollisimman vähän. Laitoin kellon soimaan puoli seitsemäksi ja muun perheen vielä nukkuessa puin päälleni, pakkasin juoksureppuuni vettä sekä vähän energiaa ja hiippailin ulos. Ajoin autolla kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevaan Mieslahteen, josta starttasin Posti-Kallen vaellusreitille.


Posti-Kallen vaellusreitti on noin 17 km:n mittainen merkitty polku, joka on saanut alkunsa mieslahtelaisen postinjakajan Kalle Moilasen käyttämästä reitistä, jolla hän kuljetti postia sotien jälkeen jalan ja hiihtäen 1950 - 1960-luvuilla noin kahden vuosikymmenen ajan.

Reitti kulkee tyypillisessä kainuulaisessa maalaismaisemassa, mihin sisältyy kosteampia järvenrantapolkuja ja kuivempia vaaranrinteitä. Välillä poiketaan myös asuttuihin pihapiireihin ja historiallisiin kulttuurimaisemiin ja sijaitseepa myös Posti-Kallen vanha kotitalo matkan varrella. Oikeasti tosi kiva ja monipuolinen reitti, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos sattuu täällä Kainuussa päin liikkumaan.







Ensikertalaiselle suosittelen kuitenkin reittiin tutustumista vasta kesällä kun se ehtii kuivahtaa hieman :-) Lunta ei metsästä enää hirveästi löytynyt mutta sen verran märkää oli muutamassa kohtaa, että jalat saivat polviin asti kylmähoitoa ja itse reittiäkin piti ihan etsimällä etsiä. 


 
Juoksukilometrejä näistä kahdesta lenkistä kertyi tälle viikolle yhteensä 26km. Tästä ne kilometrimäärät taas pikku hiljaa kasvavat kohti kesän pääkisaa,  Vuokatti Trail Challengen 100km:n matkaa.

Mitään juoksuohjelmaa en vieläkään aio harjoittelussani seurata. Tavoitteena on juosta n. 4-5 kertaa viikossa, lisätä mäkitreenia hiukan ja nostaa kilometrimäärät keskimäärin viiteenkymmeneen. Avainharjoitteena viikoittain mukana yksi pitkä, eli n. kahden tunnin lenkki. Lisäksi suunnitelmissa on muutama ylipitkä lenkki ja juoksuvaellus, niistä lisää kesän mittaan!

2 kommenttia:

  1. Upeita maisemia! Hienosti olet toipunut maralta.

    VastaaPoista
  2. Voi että miten hienoja maisemia! Onnentyttö. :-)

    VastaaPoista